Kotimatka on paras matka

Päivä 10 - Kotiin

Aukusti kissa

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös tämä ihana reissu. Vaikka kaikki ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan ja pyöräilyosuus jäi aiottua lyhyemmäksi, en harmittele. Sain paljon kokemusta tulevaisuutta varten ja huomasin, että lomallakin minua vaivaavat välillä kiire ja malttamattomuus. Ei ehkä kulkiessa ja paikkoihin tutustuessa, mutta en malttanut pitää aiottua lepopäivää.

Äiti lähti mukaani pohjoiseen tarkoituksenaan tavata sisaruksiaan, jotka asuvat myös Kempeleessä. Pääsimme Perniöstä ystäväni kyydillä Turkuun, josta jatkoimme junalla matkaa kohti Kempelettä. Poljin pyörän juna-asemalle, eikä polvi oikutellut – lepo ja tulehduskipulääkekuuri olivat toimineet hyvin.

Kummasta ovesta ulos?

Tampereella vaihdoimme junaa, ja olin kerrankin tyytyväinen, kun Helsingin juna oli muutaman minuutin myöhässä. Laiturilta toiselle siirtyminen pyörän kanssa vaati hissillä kulkemisen, ja tulolaiturilla oli valtava ruuhka. Jouduin jonottamaan hyvän aikaa, sillä pyörän kanssa hissiin mahtuu vain yksi henkilö tavaroineen. Äiti ehti jo huolestua, etten ehtisi junaan, mutta lopulta ehdin hyvin.

Matka sujui kokonaisuudessaan hyvin. Kuuntelin Anna Janssonin Maria Wern -sarjan kolmatta kirjaa, "Loputon uni", melkein koko matkan ajan. Juna oli vain muutaman minuutin myöhässä saapuessamme Kempeleeseen. Asemalta pyöräilin kotiin, ja polvi oli edelleen yhteistyöhaluinen. Ei siis hätää, elämä jatkuu normaalisti pikku vastoinkäymisistä huolimatta. Mieheni haki äidin asemalta, jotta hänen ei tarvinnut kävellä matkatavaroiden kanssa perille.

Anna Jansson - Loputon Uni

Kotona minua odottivat jo kovasti ikävöineet koira ja perhe.
Kotiin on aina ihana palata reissun jälkeen!

Tämän kesän pyöräreissu on saatu päätökseen, mutta kirjoitan vielä yhden päivityksen pyörään liittyvistä asioista, sillä siitä on tullut monta kysymystä. Pyörä on nyt huollossa ja saattaa viipyä siellä viikon tai kaksi. Lähdin siis matkaan sähköpyörällä, mutta anturi meni rikki jo melkein alkumatkasta, joten pyöräilin lähes koko matkan ilman avustusta. Sähköpyörä ilman avustusta on huomattavasti raskaampi polkea kuin tavallinen pyörä, joten ei ole ihme, että polvi oli kovilla. Mutta sydän kesti!

Palaillaan siis vielä asiaan, kunhan saan pyörän takaisin ja voin raportoida, mitä sille on jouduttu tekemään.

Päivä 7 - Lepopäivän biisihaaste

Eilen illalla en sitten kuunnellutkaan kirjaa, vaan uppouduin yötä myöten kirjoittamaan biisin sanoja. Sain hauskan kirjoitustehtävän: kirjoittaa biisi viiden viimeisimmän puhelimeni kuva-arkistosta löytyvän kuvan pohjalta. Ohjeitus oli tämä: "Kirjoittakaa kaikkein viimeisimmästä valokuvasta kappaleen 1.säkeistö, seuraavasta kuvasta 2.säkeistö, sitä seuraavasta kertosäe, sitä seuraavasta 3.säkeistö. Kirjoittakaa viidennestä valokuvasta kappaleen c-osa. Aiheena on kesä!"

Koko lauantai aamukin sitten kului tekstin stilisoimisessa, mutta vihdoin raakile alkoi näyttää valmiilta 😀. Kuvissahan ei ollut mitään yhtenäistä logiikkaa, joten biisissäkään ei ole yhtenäistä tarinaa. Muokkaamalla sanoja sopiviksi, ehkä tästä saisi kuitenkin sopivia osioita johonkin biisiin 😉

Kesäyön tarinat

Kesäyöhön hämärä hiljaa laskeutuu, vanhan myllyn siivet ne tuulessa taipuu. Puiden varjot piirtää polkuja pimeään, sydän tietää, että valo aina jää. Anna Janssonin tarinaa kuiskaten, kalpeat ja kuolleet heräävät kesäyössä. Hiljainen tuuli, se tuo muistoja kaukaa, yö kertoo salaisuudet, joita unohtaa ei saa. Kun elämä tuo kipua, otan Buranaa. Sen voima lievittää, taas helpottaa. Kesäyössä huolet häviää, Burana auttaa, kunnes aamu sarastaa. Rakas Chowchow  vierellä makaa, senkin läsnäolo kipuun auttaa. Burana ja kesä, ne kivut yhdessä parantaa. Sydämen haavat, ne ajan myötä unohtaa. Chowchow terassilla makaa, kesäillan rauha. Sen silmät hehkuu lämpöä, sydämeni sulaa taas. Viileä ruohikko kutsuu sen tassut taas leikkiin, Chowchow kertoo kesäillan tarinoita. Katseensa kertoo muistot niin lämpöiset,

kesäyössä huolet ne unohtuu, kaikki on kaunista. Hiljainen hetki, kesäillan rauhaisa leikki, Chowchow, se sydämeni hellyydellä peitti. Kun elämä tuo kipua, otan Buranaa. Sen voima lievittää, taas helpottaa. Kesäyössä huolet häviää, Burana auttaa, kunnes aamu sarastaa. Rakas Chowchow  vierellä makaa, senkin läsnäolo kipuun auttaa. Burana ja kesä, ne kivut yhdessä parantaa. Sydämen haavat, ne ajan myötä unohtaa. Pilvet kerääntyy taivaalle, sade alkaa pian. Kesän lämpö tuo mukanaan sateen huomenna. Päivän korkein lämpötila, kakskytneljä astetta, vaikka sade uhkaa, ei se mieltä masenna. Salamatkin saattavat välähtää, ukkonenkin kohta jyrähtää. Silti sydän riemusta hiljaa hymähtää. Lämpö säilyy, vaikka sadepisaratkin putoaa.

Suomen kesä, sen kauneus meitä aina lumoaa. Matkalla kohti uusia seikkailuja, Pyörä kyydissä, juna vie minua. Yksin seikkailen, kesästä nauttien, poljen pitkin teitä, mutta myös junalla matkaa teen. Kauas kaupungeista, läpi metsien, kohti tuntematonta, kohti unelmia. Yksin pyöräilen, minne ikinä menen. Juna kuljettaa, kunnes taivas selkenee. Kun elämä tuo kipua, otan Buranaa. Sen voima lievittää, taas helpottaa. Kesäyössä huolet häviää, Burana auttaa, kunnes aamu sarastaa. Rakas Chowchow  vierellä makaa, senkin läsnäolo kipuun auttaa. Burana ja kesä, ne kivut yhdessä parantaa. Sydämen haavat, ne ajan myötä unohtaa.

Alla kuvat mitä on käytetty biisin sanojen kirjoittamisessa

Päivä 6: Junaillen Tampereelta Turkuun

Aamupala

Heräsin perjantaiaamuna aikaisin, pesin unihiekat silmistäni ja suuntasin aamupalalle. Aamupala oli kauniisti laitettu, kuten Scandiceissa yleensäkin. Tampereella aamupalalla tarjoillaan myös mustaa makkaraa, mutta siihen en koskenut. Vaikka olin aikaisin aamupalalla, puoli kahdeksan jälkeen, siellä oli jo yllättävän paljon porukkaa.

Oikeastaan mikään muu ei maistunut kuin tuorepuuro, chiavanukas, hedelmät ja kasvikset. Kaikki muu maistui kuivalta ja mauttomalta. Koska en tänään paljoa pyöräile, en tarvitse paljon energiaa, joten normaali pieni aamupala riitti hyvin. Minulle on normaalia, että pitkän urheilusuorituksen aikana eväs ei oikein maistu, mutta on pakko syödä, jotta jaksaa.

Aamupalan jälkeen pakkasin tavarat ja siirryin tien toiselle puolelle rautatieasemalle odottamaan junaa. Ilma oli nuhjuinen ja satoi hieman vettä. Asemalaiturilla odottelin junaa. Tuli kunnon sadekuuro, mutta onneksi minulla oli hyvät varusteet päällä. Ihmisiä oli asemalla kesähepenissä ja hienoissa kampauksissa, selkeästi menossa juhlimaan, ja he luonnollisesti yrittivät epätoivoisesti paeta sadekuuroa.

Juna Tampere - Turku

Juna oli ajoissa, ja pyörän sai ongelmitta paikoilleen. Näissä etelän junissa on näköjään aina pienet, kahden pyörän kuljetuspaikat, kun pohjoisen junissa kuljetuspaikkoja on useampi. Kun ostin junalipun illalla, se oli viimeinen lippu tämän päivän juniin. Ja kallis – pyörän kanssa 51,50 €. Jos olisin eilen ehtinyt Jyväskylässä aiempaan junaan, lippu olisi maksanut saman verran Jyväskylästä Turkuun. Tämän päivän ainut vapaa paikka oli extraluokassa, mikä luonnollisesti nostaa lipun hintaa. Juna oli tosiaan ihan täynnä.

Kuljetuspaikat kahdelle pyörälle

Polvi oireili nyt enemmän, ja sitä särki aina, kun sitä liikutti. Pitkään paikallaan olo ei tehnyt hyvää, joten aloitan ibuprofeiinikuurin Turussa.

Sääennusteet näyttivät sateisilta etelässä seuraavalle viikolle, mutta kotona olisi hyvät kelit. Pitää varmaan alkaa katsomaan kotimatkapäivääkin ja palata kohta kotiin viettämään aurinkoisia lomapäiviä.

Sääennuste Etelä-Suomessa

Sääennuste kotona

Turkuun saavuin aikataulussa ja pyöräilin asemalta 2,5 km kaverini luo. Polvi oli kipeä, eikä sillä voisi pyöräillä lähiaikoina. Perniöön on mentävä muilla keinoin.

Uusitutin Burana-reseptin Mehiläisen Digiklinikalla junamatkan aikana ja hain lääkkeet heti Turkuun saavuttuani. Nyt muutama päivä kuurina, jospa sillä ja levolla polvi rauhoittuisi. Huomasin junamatkan aikana, että täysin paikoillaan olo pahentaa kipua, joten kevyt liike on tarpeen.

Nyt olisi ohjelmassa vain chillailua ja pyykinpesua. Otin rennon lepopäivän kaverin luona, nukahdin hyville päiväunille ja söin pitkin päivää. Illalla grillattiin ja kävin saunassa. Urheilusuoritusten jälkeen minulla on yleensä aina jatkuva nälkä, koska itse suorituksen aikana syön vähän väkisin ja nälkä iskee sitten vasta myöhemmin.

Mollin kanssa otettiin rennosti

Kuuntelin Anna Janssonin kirjaa "Kalpeat ja kuolleet". Tosi hyvä kirja, jota aion kuunnella yömyöhään, koska uni tuskin tulee aikaisin hyvien päiväunien jälkeen. Kirja on toinen Maria Wern -sarjassa.

Anna Jansson - Kalpeat ja kuolleet

Reissusta on jäänyt hyvät fiilikset, vaikka polven takia viimeinen etappi täytyykin taittaa autolla. Pyörä jää Turkuun odottamaan kotimatkaa.

Täytyy olla tyytyväinen, että kaikista sairasteluista huolimatta kuntoni on kohtuullinen. Sydämen puolesta pystyisin varmaan jo sauvakävelemään jonkin polkukisankin, mutta en aio innostua liikaa vaan edetä maltilla. Ensi vuoden suunnitelmiin, jos kaikki menee hyvin.

Täytyy myös todeta, että Burana on ihan paras särkylääke! Polvisärky on lähes poissa, ja nyt uskaltaa jo syödä Buranaa, kun tiedän olevani hyvin nesteytetty.

Kesäloma ja reissu jatkukoon. 🙂