Marraskuun minä, tässä vastauksesi – ehkä odotit jotain kevyempää?

Hei minä,

Nyt helmikuun alussa kevään tulo alkaa tuntua. Päivät ovat pidentyneet, ja valoa näkyy yhä enemmän – aivan kuin luonnossa olisi hiljainen lupaus uudesta alusta. Viime kuukaudet ovat olleet hektisiä, mutta olen silti yrittänyt järjestää aikaa pysähtymiselle ja hengittää syvään juuri silloin, kun arki on vienyt mennessään.

Pysähtymisiä arjen keskellä

Saan eniten iloa hetkistä, kun saan olla ystävien ja perheen kanssa. Hyvää ruokaa, kiireettömiä hetkiä ystävien seurassa, koiran kanssa ulkoilua ja löhöilyä – kaikki nämä hetket ovat tuoneet lämmintä vastapainoa kiireisille ajoille. Erityisesti nykyään niin tärkeä kuntosaliharjoittelu on ollut minulle voimavara; se antaa sekä fyysistä voimaa että sisäistä rauhaa. 

Yksi mieleenpainuvimmista hetkistä viime kuukausina oli kiireetön, tuntien kestoinen kahvilahetki ystävän kanssa Tampereella joulukuun puolivälissä. Kerrankin oli aikaa – ei kiire mihinkään, sai vain istua, jutella ja suunnitella rauhassa jouluostoksia. Se hetki tuntui kuin pieneltä turvapaikalta kaiken keskellä.

Joulu perheen kanssa oli yksi niistä hetkistä, joka toi sydämeen lämpöä, vaikka ison perheen jouluvalmistelut ja arjen pyörittäminen olivat raskaita. On ihanaa saada kaikki poikani ja heidän tyttäret ja miniät koolle, ja se pieni, välitön ilo tarttuu helposti. Uutena vuotena kävin pitkästä aikaa myös juoksemassa. Juoksu, varsinkin kun se sujui niin kevyesti, toi minulle iloa, vaikka en aiokaan lisätä sitä viikko-ohjelmaan saliharjoittelun rinnalle.

Harrastukset ja itsestä huolehtiminen

Voimaharjoittelun rinnalle olen ottanut mukaan uusia elementtejä, jotka tuovat vaihtelua ja haastavat kehoa eri tavalla. Erityisesti toiminnallinen harjoittelu on tuonut uutta näkökulmaa liikkumiseeni, ja olen huomannut, kuinka monipuolinen liike vaikuttaa kokonaisvaltaisesti hyvinvointiin. Samalla olen oppinut kuuntelemaan kehoani entistä tarkemmin – tiedän, milloin voin antaa itsestäni enemmän ja milloin on parempi höllätä.

Kuormittuneina hetkinä kehoni muistuttaa pysähtymisen tarpeesta hienovaraisin merkein. Sydämeni reagoi edelleen herkästi liialliseen kuormitukseen, ja olen oppinut ottamaan nämä merkit vakavasti. Se ei kuitenkaan hallitse elämääni, vaan on enemmän muistutus siitä, että tasapaino on tärkeintä – itsestä huolehtiminen on jatkuvaa tasapainoilua kuormituksen ja levon välillä. Joskus tärkein päätös on sanoa itselleen "nyt riittää".

Lukeminen ja äänikirjat ovat olleet minulle edelleen suuri ilo, mutta kirjoittaminen on jäänyt muiden kiireiden varjoon. Tämä harmittaa minua, sillä kirjoittaminen on ollut minulle pitkään tapa jäsentää ajatuksiani ja sukeltaa syvemmälle omiin pohdintoihini. Ehkä kevään edetessä löydän jälleen tilaa myös sille.

Yhteisöllisyys ja toistemme vaikutus – Ajattelu voimavarana

Yksi suurimmista voimavaroistani on itselleni ottama aika opiskeluun ja ajatteluun syventymiseen, myös opiskelujen ulkopuolella. Kirjojen lisäksi nämä hetket antavat minulle mahdollisuuden pysähtyä, oppia ja tarkastella asioita uusista näkökulmista. Erityisesti pidän Esa Saarisen luennoista, joita hän ystävällisesti minulle aina linkkaa, kun uusi luento on saatavilla. Viimeksi kuuntelin hänen uusimman filosofian ja systeemiajattelun luennon: Parhaat tulokset salilla syntyvät salilla.

Tämä ajatus resonoi minussa monella tasolla. Sali voi olla paitsi fyysinen harjoittelupaikka myös vertauskuva oppimiselle, kasvulle ja vuorovaikutukselle – niin luentosalilla kuin elämän muilla areenoilla. Oikeat tulokset syntyvät siellä, missä niitä rakennetaan: arjen pienissä teoissa, päivittäisessä tekemisessä, vuorovaikutuksessa ympärillä olevien ihmisten kanssa. Haluamme kasvaa ja kehittyä, mutta kehitys tapahtuu aina siellä, missä olemme aktiivisesti mukana.

Parhaat tulokset salilla syntyvät...
no, juuri tässä hetkessä!

Suomen naisten jääkiekkojoukkueen yhdeltä valmentajalta on lähtöisin ajatus: "Olemme toistemme ympäristö." Tämä kiteyttää jotain perustavanlaatuista siitä, miten ihmisten välinen vuorovaikutus muovaa meitä. Jokainen meistä vaikuttaa toisiinsa – halusimme sitä tai emme – ja ympäristömme ei ole vain fyysinen tila, vaan myös henkinen ilmapiiri, jonka yhdessä luomme.

Esa Saarinen nosti esiin mielestäni tärkeän näkökulman: myös ympäristö on meidän ympäristömme. Tajusin, kuinka hyvin tämä ajatus kuvastaa myös omaa kokemustani. Minulle tämä tarkoittaa rauhoittavaa läsnäoloa luonnossa. Kun pääsen tuntureille tai metsiin poluille - kävelemään, juoksemaan, samoilemaan tai pyöräilemään - tunnen kuinka ympäristö vaikuttaa minuun aivan yhtä paljon kuin ihmiset. Ympäristö voi tarjota vakautta, rauhaa ja tilan hengittää, aivan kuten oikeat ihmiset ympärillä voivat olla turvallisia tukipilareita.

Miten voisimme tietoisemmin rakentaa vuorovaikutusta, joka luo turvaa, voimaa ja parempaa elämää kaikille? Miten arjen kohtaamiset, keskustelut ja eleet voivat olla niitä pieniä paloja, jotka rakentavat isompaa muutosta – niin itselle kuin muille?

Esa Saarisen Filosofia ja systeemiajattelu -kurssin aloitusluento Parhaat tulokset salilla syntyvät salilla herätti paljon ajatuksia – suosittelen! Katso video alta.

Yhteenvetona

Katsellessani taaksepäin viime kuukausia, huomaan kuinka monia pieniä, mutta merkityksellisiä hetkiä on kertynyt – hetkiä, joissa olen saanut vahvistaa itseäni, nauttia läheisten seurasta ja oppia elämään arjen hektisyyden kanssa tasapainossa. Olen oppinut, että itsestä huolehtiminen ei tarkoita täydellisyyttä, vaan sitä, että kuuntelee kehoaan ja mieltään, ja antaa tilaa niin kiireelle kuin levollekin.

Minä riitän. Teen parhaani ja pystyn kohtaamaan haastavatkin ajat, sillä jokainen hengenveto muistuttaa minua uudesta mahdollisuudesta. Jatkan tätä matkaa avoimin mielin, sydämin ja ajatuksin – tietoisena siitä, että jokainen päivä on mahdollisuus hengittää, pysähtyä ja kasvaa.

Kaksi kuukautta sitten kirjoitin itselleni kirjeen ja odotin vastausta. En ehkä arvannut, mihin kaikkialle ajatteleminen ja ajatukset veisivät – mutta ehkä joskus juuri pysähtyminen tekee sen. Millaisia asioita sinä huomaisit, jos kirjoittaisit itsellesi kirjeen?

Lämpimin terveisin,

Sinä itse