Pimeyden kauneus ja marraskuun rauhoittava voima

Jätkänkynttilä marraskuisen
aamun raikkaudessa –
pimeän jälkeen koittaa aina valo

Marraskuuta pidetään usein ankeana ja synkän pimeänä kuukautena. Tänä vuonna päätin kuitenkin tietoisesti etsiä marraskuun pimeydestä kauneutta – olin varma, että siitäkin voisi löytää positiivisia puolia. Viime viikolla olin työmatkalla Rovaniemellä, ja yksi kestosuosikeistani, johon en koskaan kyllästy, on Jätkänkynttilä. Majoitun usein Pohjanhovissa, jonka huoneisiin Jätkänkynttilän lempeä valo kajastaa silkinhohtoisena loistona. Se on rauhoittava näky, ja öisin jätän usein ikkunaverhot auki, jotta Jätkänkynttilän valo saa hiljalleen kajastaa huoneeseeni.

Marraskuun pimeys kietoo koko kaupungin ja luonnon pehmeään hiljaisuuteen, tarjoten meille mahdollisuuden pysähtyä ja nauttia alkavan talven hiljaisuuden tuomasta rauhasta. Kun valon määrä vähenee, pimeys antaa meille luvan vetäytyä omiin ajatuksiimme ja kokea ympäröivän maailman kauneuden aivan uudella tavalla.

Rovaniemellä yksi erityisen kaunis paikka marraskuussakin on Ounasvaaran luontopolku. Polku mutkittelee metsän halki ja kulkee paikoissa, joista avautuvat laajat näkymät eri puolille Rovaniemen maisemiin. Päivällä Ounasvaaran ympäröivä luonto tarjoaa rauhaa ja kauniita maisemia, mutta iltaisin polulta ja näköalapaikoilta voi nähdä alueen valojen loistavan kuin tähtien. Näkymä ulottuu myös Kemijoen ja Ounasjoen maisemiin, jotka virtaavat hiljaisina kaupungin halki, heijastaen kaupungin valoja ja pimeän vuodenajan taikaa. Seistessäsi Ounasvaaran korkeuksilla tuntuu, että olet kahden maailman välissä – luonto ympärilläsi on hiljainen, pimeys syvä, mutta kaupungin valot muistuttavat, että elämä sykkii ympärilläsi.

Ja sitten on Napapiiri, paikka, joka tunnetaan joulun ihmemaana, mutta jolla on myös erityinen kyky herättää joulumieli ja talven taika meissä jokaisessa. Marraskuinen ilta Napapiirillä on kuin unelma, jossa todellisuus ja taikuus sekoittuvat vaivihkaa. Taivas kaartuu musteensinisenä ylle, ja suuret, kimmeltävän valkoiset lumihiutaleet leijuvat hiljaa alas kuin kuiskaukset. Vastikään satanut lumi on verhonnut maiseman puhtaanvalkoiseen vaippaan, muuttaen Napapiirin talven ihmemaaksi. Jouluvalot loistavat kauniina, ja tunnelma avaa portin pohjoisen talven taikaan. Pakkanen on kuorruttanut kelohongat kevyellä huurteella, ja pienten lyhtyjen lämmin valo hehkuu vasten hohtavaa valkoista huntua, kutsuen vieraita keskelle talvisen hiljaisuuden lumoa. Napapiirin tunnelma tuo meidät lähemmäksi joulua, antaen meille mahdollisuuden rauhoittua ja tuntea hetken kuin olisimme keskellä satua.

Napapiirin iltavalot
– valoa ja taikaa pimeyden keskellä

Marraskuun pimeys meillä pohjolassa ei siis pelkästään ole vain vuodenajan väistämätön osa, vaan siinä piilee rauhoittava ja kaunis voima, joka antaa meille luvan hiljentyä ja nähdä ympäristön pienet, kauniit yksityiskohdat. Se on tilaisuus havaita, miten luonnon rytmi hidastuu ja miten itsekin voi pysähtyä ja katsoa ympärilleen eri tavalla. Juuri marraskuun hiljaisuudessa voimme löytää asioita, jotka jäävät valoisampaan aikaan huomaamatta – kaupungin rauhaisan hiljaisuuden, metsän levollisuuden ja lumen pehmeän hehkun. Marraskuu kutsuu meitä löytämään kauneuden, joka piilee pimeässä, ja tuo meihin rauhan, joka tuntuu vain kasvavan, kun vuosi hiljalleen kääntyy kohti talvea.