Päivä 3 - Marjoniemi Campingista Viitasaarelle

Päivä 3: Marjoniemi Camping - Viitasaari

Lähdin jatkamaan matkaa kauniissa sateen jälkeisessä ilmassa. Päivän ensimmäiset kilometrit jouduin ajamaan ilman avustusta – jokin mätti pyörässä. Pysähdyin ja irrotin akun, minkä jälkeen avustus alkoi toimia. Nelostiellä oli edelleen kovat ruuhkat, joten poikkesin hiljaisemmille hiekkateille. Tänään hiekkatiet eivät harmittaneet, vaikka välillä jouduinkin taluttamaan pyörää. Soratiet olivat pääsääntöisesti ajokelpoisia, ja välillä oli hienoja järvimaisemia, joita saatoin ihailla.

Ihan ajettavaa soratietä

Elämäjärvi

Tauolle pysähdyin Pihtiputaalla Putaanportin Shell Helmisimpukkaan. Tukevan aamupalan jälkeen ei ollut oikein nälkä, joten söin vain katkarapuleivän, join kahvin ja nautin Kingis-puikon. Yhteensä maksoi 11,90 €.

Viitasaaressa olin majoittumassa Airbnb-asuntoon. Majoittaja oli samaan aikaan Pihtiputaalla ja toi minulle asunnon avaimen, jotta pääsisin sujuvasti majoittumaan saapuessani Viitasaarelle.

Putaanportin pihalla törmäsin iloiseen ja leikkisään bernipoikaan. Se oli todella ihana ja toi kovan ikävän omaa Venla Berniä kohtaan. Kohtaaminen piristi mieltäni ja toi mukavan tauon päivän matkantekoon.

Ihana Bernipoika

Matkaa päätin jatkaa pyöräilemällä Nelostietä kohti Viitasaarta.

Noin puolivälissä Pihtipudas-Viitasaari väliä tapahtui jotain erikoista. Ylämäkeä pyöräillessä tunsin, että jokin kopsahti päähäni. Vaikka kypärä oli päässä, se hieman sattui. En pystynyt heti pysähtymään, koska ajoväylä oli kapea ja liikennettä paljon. Tunnustelin päätäni ja kypärästä tarttui käteen jotain ruskeaa mönjää. Vaikka se näytti siltä itseltään, se ei haissut. Heti kun tuli levike, johon uskalsin turvallisesti pysähtyä, aloin tutkimaan, mitä oli tapahtunut.

Kypärä ja hiukset olivat takaa ihan mönjässä. Toisessa ajolaukussa oli myös jotain, joka näytti linnunpaskalta. Paikalle sattui toinen naispyöräilijä, joka oli lähtenyt ajamaan Kolarista. Hänellä oli kosteita pyyhkeitä, joilla hän auttoi minua puhdistamaan itseäni. Pähkäilimme, että mikä minuun oli voinut osua, mutta emme keksineet muuta selitystä kuin että lintu oli osunut autoon ja lentänyt sieltä päähäni. Onneksi ei osunut naamaan.

Heti tämän episodin jälkeen taivas repesi ja kaatosade alkoi. Ukkoskuurokin meni yli. Pahimmat mönjät päältä puhdistuivat tässä sateessa.

Pyörän avustus alkoi taas temppuilla ja toimi milloin halusi. Ylämäissä avustus ei yleensä toiminut. Täytyy myös todeta, että tämä alue oli erittäin mäkistä maastoa. Niin kovia ylämäkiä, että välillä oli pakko taluttaa pyörä ylös. Ei ole meidän lakeuksilla tällaisiin mäkiin totuttu.

Kiva kaksio Viitasaarella

Perillä Viitasaaressa majoituin kivaan kerrostaloasuntoon aivan keskustan tuntumassa. Laitoin pyykkikoneen heti käyntiin ja suuntasin itse suihkuun pesemään loput mönjät pois. Vaikka tämän päivän reissu oli suhteellisen helppo verrattuna eiliseen, olin aika väsynyt ja reidet tunsivat tehneensä töitä. Ajokilometrejä kertyi tänään 68 km. Mäkisessä maastossa rasitus on kuitenkin aivan eri luokkaa kuin alkumatkan tasaisessa maastossa polkiessa.

Pyörän kanssa on ollut aika paljon haasteita. Se risoo todella, kun pyörä ei toimi kuten pitäisi. Selvittelin, että vesi ja kura ovat voineet aiheuttaa sähköjärjestelmän toimintaan ongelmia. Tänäänkin heti sateen alettua pyörän toiminnassa tapahtui jotain. Avustus toimi vain, jos sillä huvitti. Minua ei huvittanut näissä ylämäissä. Kalliin pyörän täytyy toimia normaalissa Suomen kesäsäässä kuten sen pitäisi. Ei ole ihme, että eilinenkin päivä tuntui rankalta, kun avustus ei toiminut ja pyörä jarrutteli, vaikka kuinka yritin polkea. Ymmärrän, että harva pyöräilijä pyöräilee koko päivän kaatosateessa, mutta jotkut meistä hölmöläisistä pyöräilevät kelillä kuin kelillä.

Syömään en jaksanut lähteä mihinkään, joten kävin lähimmässä S-marketissa ja ostin sen verran ruokaa, että sain myös aamupalan ennen kuin jatkan matkaa.

Yöpyminen huoneistossa maksoi 106 €. 

Kauppaan meni vähän yli 20 €.

Marjoniemi Camping - Putaanportti

Putaanportti - Viitasaari