Päivä 5: Äänekoski - Jyväskylä - Tampere

 Äänekoskelta Tampereelle

Nukuin hyvät yöunet ja lähdin aamulla pyörän selkään erinomaisen aamupalan jälkeen. Yöllä satoi kaatamalla vettä, mutta aamulla oli kaunis, puolipilvinen keli. Suunnitelmana oli pyöräillä Äänekoskelta Jyväskylään, hypätä sieltä junaan Tampereelle ja yöpyä Tampereella. Pyöräilymaisemat olivat todella upeat – kanavia ja järvimaisemaa, joissa silmä lepäsi. Jossain vaiheessa aloin kuuntelemaan, niin kuin joku laulaisi metsikössä. Tarkemmin kuunneltuani totesin sen olevan lehmä, joka ammui. Tai ehkä useampi lehmä, jotka ammuivat kuorossa.

Kuusaalla pidin jäätelön ja kahvin mittaisen tauon Kuusaan Koskikioskilla. Tämä kioski-kahvila sijaitsi aivan käsittämättömän upealla paikalla. Olisin voinut viihtyä pidempäänkin, mutta maisemien tutkiminen houkutteli. Vieressä oli kauniit kanavamaisemat ja Kuusaan koski, joita oli pakko pysähtyä ihastelemaan hetkeksi. Pyörän suhteen olin jo luovuttanut – se avusti aina välillä, ehkä noin 10% matkasta. Päätin olla murehtimatta asiaa ja keskittyä ajamiseen. Pyörän huollon aika olisi myöhemmin, kun olen kotiutunut.

Kuusaan Koskikioskilla

Kuusaan kanava

Kuusaan koskea

Matka jatkui hyviä asfalttiteitä pitkin kohti Laukaata. Maisemat olivat kivat ja vaihtelevat maalaismaisemat. Ennen Laukaata vasen polvi alkoi kipuilla ylämäissä. Mäkiä oli tänäänkin todella paljon. Jouduin ottamaan Panacodin. Ketutti, kun reitti oli kaunis ja mielekäs, mutta kaikki energia meni kivun kanssa pärjäämiseen. Maisemat ja kylät täällä päin olivat mahtavia.

Polvikipu muuttui koko ajan pahemmaksi ja tuntui vain polkiessa. Panacodista ei ollut apua, joten otin toisen Laukaan jälkeen, jotta selviäisin Jyväskylään asti. En ollut ottanut reissuun kuin neljä Panacodia, varautuen migreeniin, jota harvoin tulee. Ei käynyt mielessäkään, että polvi voisi pettää. Olisi pitänyt pitää se lepopäivä, kuten alun perin suunnittelin.

Tasaisella pystyin polkemaan kohtuudella, mutta ylämäet olivat yhtä tuskaa. Pikkuhiljaa etenin. Google Maps oli jälleen välillä pihalla. Onneksi olen oppinut jo kyseenalaistamaankin sen reittejä. Ärsytti, kun Maps ohjasi ajotielle pyörätien loppuessa, mutta ei ohjannut takaisin pyörätielle, kun sellainen alkoi uudelleen. Kiitos autoilijalle, joka tööttäsi, jotta huomasin pyörätien ja siirryin turvallisemmille teille. Jatkossa pitää olla skarpimpi.

Pääsin tuskien taipaleen kautta Jyväskylään, mutta myöhästyin kahden junasta puolella tunnilla. Seuraavaan junaan siis.

Jyväskylän Matkakeskuksen
ravintola Shalimarissa ruokailemassa

Hyvin jäi aikaa syödä kunnolla ennen lähtöä, joten suuntasin Matkakeskuksen intialaiseen ravintolaan Shalimariin. Kanaa tikka masala -kastikkeessa ja alkoholiton Heineken-olut. Nälkä lähti ja ruoka oli erittäin hyvää ja sopivan tulista. Ravintolassa oli myös hyvä palvelu, joskin saattoivat vähän kummastuneena katsoa reissussa rähjääntynyttä pyöräilijää.

Reissussa rähjääntynyt

Ruoka ja Heineken maksoivat 26 €.

Polvi oli ok, kun en polkenut. Se ei ollut turvoksissa. Toivoin, että levolla rauhoittuisi ja kotona pääsisin taas normaalisti salille. Pitää sopivassa välissä käydä apteekista hakemassa ibuprofeenia ja syödä sitä muutama päivä kuurina. Kovaa fyysistä suoritusta tehdessä en ibuprofeiniin koske, koska se voi olla jopa vaarallista käyttää, jos on kuivunut. Tämä on hyvä muidenkin huomioida.

Ajokilometrejä kertyi tänään 54 km. Reitti oli todella mielekäs ja voisin lähteä maisemiin uudestaan.

Äänekoski - Jyväskylä

Junamatka Jyväskylästä Tampereelle sujui jouhevasti ja juna oli ajoissa. Jämsän kohdalla tuli kova vesikuuro ja mahdollisesti ukkonen. Junassa se ei haitannut.

Pyörille oli aika pieni tila junassa

Kaatosade junan kyydissä ei haittaa

Junalippu Jyväskylä-Tampere pyörän kanssa maksoi 27,20 €.

Majoituin Tampereella tuttuun Scandic-hotelliin aivan rautatieaseman vieressä. Työmatkoilla olen majoittunut samassa hotellissa ja pidän siitä erityisesti sijainnin vuoksi.

Tampereella satoi kaatamalla, joten ei huvittanut lähteä minnekään. Onneksi Jyväskylässä oli tullut syötyä kunnolla. Väsyttikin jo mukavasti, joten paras suunnitelma oli suihkuun ja nukkumaan. Olin koko viikon nukkunut hyviä noin kahdeksan tunnin öitä, mikä on varmasti auttanut palautumisessa.

Polven kanssa pärjäsi tässä vaiheessa ilman särkylääkettä, kunhan en rasittanut sitä.

Ostin lipun aamun junaan Turkuun. Onneksi en jättänyt ostoa aamuun, sillä sain viimeisen lipun koko perjantain juniin. Paljon oli viikonloppuna tapahtumia joka puolella – Tampereella Tammerfest ja Turussakin useampi tapahtuma. Lipun hinta oli noussut jo aika korkeaksi, mutta sain paikan junan extraluokasta. Lippu pyörän kanssa maksoi 51,90 €. 

Aamulla siis kohti Turkua...

Päivä 4 - Viitasaarelta Äänekoskelle

 Päivä 4: Viitasaari - Äänekoski

Heräsin 7.30, kuten normaalisti. Alkuperäisen suunnitelman mukaan tänään piti olla lepopäivä, ja se olisi ollut tarpeen sekä järkevää. Koska kuitenkin haluan päästä mahdollisimman pian perille, päätin levätä vasta, kun olen perillä.

Aamupala

Jos eilen oli haastavia mäkiä, tänään ne olisivat monin verroin vaikeampia. Kävelyhommia tulisi varmasti, sillä erittäin jyrkkiä mäkiä oli tiedossa.

Pysähdyin heti alkumatkasta Hännilansalmen sillalle. Kaunis paikka, jota olen aina autolla ohi ajaessa ihaillut, joten otin sillalta muutaman valokuvan.

Hännilänsalmen silta

Pyörä toimi jotenkuten. Välillä avusti, mutta useimmiten ei. Ylämäessä ei avustanut ollenkaan, joka luonnollisesti risoi. Ensimmäiseen pysähdyspaikkaan järven rannalle, Bistro Flareen, pysähdyin noin puolilta päivin. Nälkä alkoi jo kurnia ja olihan jo lounasaika. Ainut saatavilla oleva ruoka oli makkaraperunat, mutta nälkäisenä ja energiaa tarvitsevana nekin maistuivat mainiosti. Maisemat olivat kauniit. Paikka sijaitsee järven rannalla ja ravintolan hyvä terassi tarjoaa upeat näkymät. Makkaraperunat ja kahvi maksoivat 11,50 €.

Bistro Flaren makkaraperunat

Poikkesin Nelostieltä sivuteille, ja vaikka tiet olivat erittäin mäkisiä ja raskaita, nautin matkasta silti. Maisemat vaihtuivat jatkuvasti, ja jokaisen ylämäen jälkeen tuli yleensä myös alamäki. Matkan varrella tapasin ihmisiä, joiden kanssa tuli juteltua mukavia. Mielestäni pyöräilymaastot muuttuivat Viitasaaren jälkeen merkittävästi mielekkäämpään suuntaan, eikä haitannut, vaikka maastot olivat haastavia.

Vaikka kuljin pääsääntöisesti sivuteitä, jouduin käynnissä oleville isoille tietyömaille, kuten Konginkankaalla ja Petomäessä. Konginkankaalla löysin pienen oikotien, jota pitkin pääsin ohittamaan osan tietyömaasta.

Oikotie Konginkankaalla päättyi
suoraa Nelostien varteen

Ajoin Konginkankaan kylän läpi, pysähdyin kauppaan ja pidin jäätelön mittaisen tauon. Samalla tuli nähtyä ja vaihdettua kuulumisia paikallisten ihmisten kanssa.

Ylämäet alkoivat jo vähän painaa. Ne olivat todella raskaita ja pitkiä, mutta silti koin, että tämän päivän reitit olivat reissun parhaat tähän mennessä. Vaikka maastot olivat rankkoja, ne olivat vaihtelevia ja kauniita. Lisäksi näki ihmisiä, joiden kanssa vaihtaa kuulumisia.

Välillä innostuin liikaa ylämäissä enkä muistanut, ettei lääkityksen takia sykkeitä saisi nostaa liikaa. Kerran silmissä alkoi mustua, joten pysähdyin kesken mäen haukkaamaan happea ja rauhoittelemaan sykettä. Lopussa jalat olivat niin tyhjät, että kävelin suosiolla pahimmat mäet. Silti se ei harmittanut yhtään.

Reitillä oli paljon oli kauniita järvimaisemia

Ilmeisesti vesisade syövyttänyt kuopan keskelle tietä

Mietin, että jatkossa, kun pyöräreissulle lähden, hyppään ensin pyörän kanssa junaan ja matkustan alkumatkan junalla johonkin sopivaan paikkaan, josta sitten lähden pyöräilemään. Näin pääsee nopeammin mielekkäisiin maastoihin.

Pääsin sujuvasti perille Äänekoskelle ja majoittumaan Hotelli Hirveen. Pyörän sain parkkiin hotellin ala-aulaan. Hotellihuone oli erittäin siisti ja uuden näköinen, luultavasti remontoitu viime vuosina. Suihku ja vessatila olivat tilavat. Kaikin puolin tämä oli kuin mikä tahansa hotellihuone, ja täällä tulee varmasti nukuttua hyvin.

Hotelli Hirvi Äänekoskella

Siisti ja mukava hotellihuone

Ainut miinus hotellissa oli hissin puute. Normaalisti se ei haittaisi, mutta tänään jalat eivät toimineet odotetulla tavalla, erityisesti kantamusten kanssa. Mutta pienin askelin hyvä tulee.

Hotelliyön hinta oli 110 €.

Hotellin virkailija suositteli ruokapaikaksi Ravintola Willeä, joten suuntasin sinne huterilla jaloillani syömään. Paikka oli todella viehättävä. Jos asuisin Äänekoskella, kävisin varmasti ainakin joka toinen päivä siellä. Suosittelen ravintolaa lämpimästi.

Kahvila-Ravintola Wille

Alkuruokalistalta löytyi sopivat annokset

Vaikka takana oli rankka päivä, minulla ei ollut kovin hirmuinen nälkä. Päivän aikana kului noin 2,5 litraa nestettä, mutta silti olin hieman kuivunut. Pari lasia vettä ja alkoholiton olut upposivat melkein parilla kulauksella. Ruuaksi päädyin tilaamaan alkuruokalistalta patatas bravas, mausteiset lihapullat ja espanjalaisen perunasalaatin. Ihan hyvää oli ja nälkä siirtyi. Maksoi 28 €.

Willen sisustusta

Willen sisustusta

Kävin vielä kaupassa ennen paluuta hotellille. Ostin jälkiruoaksi Domino-tuutin, joka oli minun makuuni aivan liian makeaa. Lisäksi ostin karkkia ja proteiinipirtelön huomista varten evääksi. Toivotaan, että jalat ovat aamulla pirteät ja yhteistyöhaluiset.

Kaiken kaikkiaan tästä päivästä jäi hyvä fiilis. Paras reitti tähän mennessä, ja oli mukava nähdä ihmisiä ja jutella, vaikka se viivästyttikin matkantekoa. Lomalla kun ei ole kiire mihinkään.

Tänään tuli ajokilometrejä 68 km. Veikkaan, että meidän lakeuksilla ajaessa tämä vastaisi tuplakilometrejä.

Laitoin hyvissä ajoin nukkumaan ja keräämään voimia seuraavaa päivää varten.