Kirje itselle kahden kuukauden päähän

Hei minä,

Terveisiä täältä marraskuun myrskyistä, joissa tuulen ulvonta ja mielen kuohut kulkevat käsikkäin. Tiedän, että kahden kuukauden päästä maailma näyttää jo hieman erilaiselta – ehkä valoisammalta, kenties kevään lupauksia kantaen. Mutta ennen kuin katseesi suuntautuu liikaa tulevaan, haluan, että pysähdyt hetkeksi ja luet tämän.

Olet kirjoittanut tässä blogissasikin kauniisti siitä, miten pienet hetket ja pysähtyminen voivat muuttaa päivän suunnan. Ajattele nytkin niitä asioita, jotka saavat sinut hymyilemään: lämmin kuppi teetä talvi-illassa, syvään hengittäminen raikkaassa luonnossa tai hiljainen hetki hyvän kirjan tai elokuvan parissa. Ne ovat kuin pieniä lahjoja, joita annat itsellesi arjen keskellä – arvokkaita ja ainutlaatuisia.

Kun vastaat tähän kirjeeseen kahden kuukauden päästä, kerro itsellesi: Mikä toi sinulle suurimman ilon kahden viime kuukauden aikana? Joulun odotus on aina ollut sinulle erityistä. Mitä hetkiä joulun ajasta muistat erityisen lämmöllä?

Itsestä huolehtiminen ei vaadi suuria tekoja, mutta se vaatii pysähtymistä – ja sitä, että muistutat itseäsi siitä, kuinka ansaitset aikaa ja huolenpitoa. Anna mieleesi nousta ne pienet asiat, jotka valaisevat päivääsi ja tuovat iloa – ne ovat yhtä merkityksellisiä kuin suuret saavutukset.

Miten olet viime aikoina pitänyt huolta itsestäsi?

Oletko jatkanut niitä rutiineja, jotka tuovat sinulle iloa ja rauhaa? Älä unohda, että lepo, liikunta ja ravinto muodostavat hyvinvointisi perustan. Anna itsellesi lupa asettaa työaikaan rajoja – se on paitsi sinun, myös työyhteisösi ja läheistesi parhaaksi. Palautuminen ja lepo eivät ole ylellisyyksiä, vaan olennainen osa tehokkuutta.

Vaikka et koe olevasi altis myötätuntouupumukselle, haluan silti muistuttaa, että kuormittavissa tilanteissa on tärkeää pysyä tietoisena omista rajoistasi. Sinulla on luontainen halu välittää ja auttaa – mutta huolehdi myös siitä, että annat itsellesi aikaa ja tilaa palautumiseen. Tämä huolenpito pitää sinut vahvana ja tasapainossa, kun eteesi tulee uusia haasteita.

Pysähdy välillä. Tehokkuuteen kuuluu myös rauhoittumisen taito – pienet tauot auttavat ehkäisemään ylivirittyneisyyttä ja tuovat tilaa hengähtää. Ajattele, että hengittäminen ei ole vain kehon toimintaa; se rauhoittaa, auttaa keskittymään ja yhdistää mielen ja kehon yhdeksi kokonaisuudeksi.

Olen huomannut, että hengitysharjoitukset todella auttavat sinua. Kun keskityt hengittämiseen ja rentoudut, tunnet, kuinka hengitys kulkee kehossasi ja vapauttaa kireyksiä. Hengittäminen voi tuntua kuin se hieroisi kehoa sisältäpäin, vapauttaen jännityksiä, joita et edes huomannut kantavasi. Palaa tähän: syvä sisäänhengitys neljään laskien ja hidas uloshengitys kuuteen laskien auttaa sinua pysähtymään ja keskittymään.

Tiedän, että elämä ei aina ole tasaista, ja yllätyksiä voi tulla vastaan – niin hyviä kuin haastaviakin. Näitä hetkiä varten haluan muistuttaa sinua siitä, että kaikkea ei tarvitse hallita. Mutta tapasi reagoida on täysin sinun käsissäsi. Kun kohtaat yllätyksiä, hengitä syvään ja pysähdy hetkeksi. Kysy itseltäsi: mitä voin tehdä juuri nyt? Mitä asioita voin päästää irti? Ota yksi asia kerrallaan. Muista myös, että vaikeina hetkinä et ole yksin. Pyydä apua, jos sitä tarvitset, ja luota siihen, että ympärilläsi on ihmisiä, jotka haluavat tukea sinua.

Suhteesi muihin ihmisiin on tärkeä voimavara. Kenen kanssa jaoit viime kuukausina merkityksellisiä hetkiä? Pidä yhteyttä ystäviin ja läheisiin – he ovat voimavarasi, mutta kuuntele samalla itseäsi. Sinun ei tarvitse olla aina saatavilla kaikille, mutta kannattaa olla läsnä silloin, kun se tuntuu sinulle hyvältä ja oikealta.

Älä unohda tehdä tilaa myös intohimoillesi. Ne voimaannuttavat sinua ja muistuttavat, miksi elämä on kaunista. Älä pelkää tehdä asioita, jotka tuovat sinulle iloa – muiden arvostelusta huolimatta. Luova laiskuus on lahja, jonka voit antaa itsellesi, jos vain sallit ajan pysähtyä.

Matkan varrella voi tulla negatiivisia ajatusansoja, mutta tiedosta ne ja anna niiden lipua ohitsesi. Itsemyötätunto ja lempeys – sekä itseäsi että muita kohtaan – ovat voimasi. Sinulla on lupa olla yhtä aikaa luja ja lempeä. Muista myös, että toisten negatiivisuus ei ole sinun syytäsi. Sinun ei tarvitse kantaa sitä mukanasi tai imeä sitä itseesi.

Tämän haluan sinun muistavan kahden kuukauden päästä: Sinä riität. Sinä teet parhaasi, ja se on tarpeeksi. Elämä voi tuoda eteen yllätyksiä, mutta sinulla on kaikki tarvittava niiden kohtaamiseen.

Pidä huolta itsestäsi ja muista, niin pienetkin askeleet vievät pitkälle.

Lämpimin terveisin,
Sinä itse

Pimeyden kauneus ja marraskuun rauhoittava voima

Jätkänkynttilä marraskuisen
aamun raikkaudessa –
pimeän jälkeen koittaa aina valo

Marraskuuta pidetään usein ankeana ja synkän pimeänä kuukautena. Tänä vuonna päätin kuitenkin tietoisesti etsiä marraskuun pimeydestä kauneutta – olin varma, että siitäkin voisi löytää positiivisia puolia. Viime viikolla olin työmatkalla Rovaniemellä, ja yksi kestosuosikeistani, johon en koskaan kyllästy, on Jätkänkynttilä. Majoitun usein Pohjanhovissa, jonka huoneisiin Jätkänkynttilän lempeä valo kajastaa silkinhohtoisena loistona. Se on rauhoittava näky, ja öisin jätän usein ikkunaverhot auki, jotta Jätkänkynttilän valo saa hiljalleen kajastaa huoneeseeni.

Marraskuun pimeys kietoo koko kaupungin ja luonnon pehmeään hiljaisuuteen, tarjoten meille mahdollisuuden pysähtyä ja nauttia alkavan talven hiljaisuuden tuomasta rauhasta. Kun valon määrä vähenee, pimeys antaa meille luvan vetäytyä omiin ajatuksiimme ja kokea ympäröivän maailman kauneuden aivan uudella tavalla.

Rovaniemellä yksi erityisen kaunis paikka marraskuussakin on Ounasvaaran luontopolku. Polku mutkittelee metsän halki ja kulkee paikoissa, joista avautuvat laajat näkymät eri puolille Rovaniemen maisemiin. Päivällä Ounasvaaran ympäröivä luonto tarjoaa rauhaa ja kauniita maisemia, mutta iltaisin polulta ja näköalapaikoilta voi nähdä alueen valojen loistavan kuin tähtien. Näkymä ulottuu myös Kemijoen ja Ounasjoen maisemiin, jotka virtaavat hiljaisina kaupungin halki, heijastaen kaupungin valoja ja pimeän vuodenajan taikaa. Seistessäsi Ounasvaaran korkeuksilla tuntuu, että olet kahden maailman välissä – luonto ympärilläsi on hiljainen, pimeys syvä, mutta kaupungin valot muistuttavat, että elämä sykkii ympärilläsi.

Ja sitten on Napapiiri, paikka, joka tunnetaan joulun ihmemaana, mutta jolla on myös erityinen kyky herättää joulumieli ja talven taika meissä jokaisessa. Marraskuinen ilta Napapiirillä on kuin unelma, jossa todellisuus ja taikuus sekoittuvat vaivihkaa. Taivas kaartuu musteensinisenä ylle, ja suuret, kimmeltävän valkoiset lumihiutaleet leijuvat hiljaa alas kuin kuiskaukset. Vastikään satanut lumi on verhonnut maiseman puhtaanvalkoiseen vaippaan, muuttaen Napapiirin talven ihmemaaksi. Jouluvalot loistavat kauniina, ja tunnelma avaa portin pohjoisen talven taikaan. Pakkanen on kuorruttanut kelohongat kevyellä huurteella, ja pienten lyhtyjen lämmin valo hehkuu vasten hohtavaa valkoista huntua, kutsuen vieraita keskelle talvisen hiljaisuuden lumoa. Napapiirin tunnelma tuo meidät lähemmäksi joulua, antaen meille mahdollisuuden rauhoittua ja tuntea hetken kuin olisimme keskellä satua.

Napapiirin iltavalot
– valoa ja taikaa pimeyden keskellä

Marraskuun pimeys meillä pohjolassa ei siis pelkästään ole vain vuodenajan väistämätön osa, vaan siinä piilee rauhoittava ja kaunis voima, joka antaa meille luvan hiljentyä ja nähdä ympäristön pienet, kauniit yksityiskohdat. Se on tilaisuus havaita, miten luonnon rytmi hidastuu ja miten itsekin voi pysähtyä ja katsoa ympärilleen eri tavalla. Juuri marraskuun hiljaisuudessa voimme löytää asioita, jotka jäävät valoisampaan aikaan huomaamatta – kaupungin rauhaisan hiljaisuuden, metsän levollisuuden ja lumen pehmeän hehkun. Marraskuu kutsuu meitä löytämään kauneuden, joka piilee pimeässä, ja tuo meihin rauhan, joka tuntuu vain kasvavan, kun vuosi hiljalleen kääntyy kohti talvea.