Marraskuun minä, tässä vastauksesi – ehkä odotit jotain kevyempää?

Hei minä,

Nyt helmikuun alussa kevään tulo alkaa tuntua. Päivät ovat pidentyneet, ja valoa näkyy yhä enemmän – aivan kuin luonnossa olisi hiljainen lupaus uudesta alusta. Viime kuukaudet ovat olleet hektisiä, mutta olen silti yrittänyt järjestää aikaa pysähtymiselle ja hengittää syvään juuri silloin, kun arki on vienyt mennessään.

Pysähtymisiä arjen keskellä

Saan eniten iloa hetkistä, kun saan olla ystävien ja perheen kanssa. Hyvää ruokaa, kiireettömiä hetkiä ystävien seurassa, koiran kanssa ulkoilua ja löhöilyä – kaikki nämä hetket ovat tuoneet lämmintä vastapainoa kiireisille ajoille. Erityisesti nykyään niin tärkeä kuntosaliharjoittelu on ollut minulle voimavara; se antaa sekä fyysistä voimaa että sisäistä rauhaa. 

Yksi mieleenpainuvimmista hetkistä viime kuukausina oli kiireetön, tuntien kestoinen kahvilahetki ystävän kanssa Tampereella joulukuun puolivälissä. Kerrankin oli aikaa – ei kiire mihinkään, sai vain istua, jutella ja suunnitella rauhassa jouluostoksia. Se hetki tuntui kuin pieneltä turvapaikalta kaiken keskellä.

Joulu perheen kanssa oli yksi niistä hetkistä, joka toi sydämeen lämpöä, vaikka ison perheen jouluvalmistelut ja arjen pyörittäminen olivat raskaita. On ihanaa saada kaikki poikani ja heidän tyttäret ja miniät koolle, ja se pieni, välitön ilo tarttuu helposti. Uutena vuotena kävin pitkästä aikaa myös juoksemassa. Juoksu, varsinkin kun se sujui niin kevyesti, toi minulle iloa, vaikka en aiokaan lisätä sitä viikko-ohjelmaan saliharjoittelun rinnalle.

Harrastukset ja itsestä huolehtiminen

Voimaharjoittelun rinnalle olen ottanut mukaan uusia elementtejä, jotka tuovat vaihtelua ja haastavat kehoa eri tavalla. Erityisesti toiminnallinen harjoittelu on tuonut uutta näkökulmaa liikkumiseeni, ja olen huomannut, kuinka monipuolinen liike vaikuttaa kokonaisvaltaisesti hyvinvointiin. Samalla olen oppinut kuuntelemaan kehoani entistä tarkemmin – tiedän, milloin voin antaa itsestäni enemmän ja milloin on parempi höllätä.

Kuormittuneina hetkinä kehoni muistuttaa pysähtymisen tarpeesta hienovaraisin merkein. Sydämeni reagoi edelleen herkästi liialliseen kuormitukseen, ja olen oppinut ottamaan nämä merkit vakavasti. Se ei kuitenkaan hallitse elämääni, vaan on enemmän muistutus siitä, että tasapaino on tärkeintä – itsestä huolehtiminen on jatkuvaa tasapainoilua kuormituksen ja levon välillä. Joskus tärkein päätös on sanoa itselleen "nyt riittää".

Lukeminen ja äänikirjat ovat olleet minulle edelleen suuri ilo, mutta kirjoittaminen on jäänyt muiden kiireiden varjoon. Tämä harmittaa minua, sillä kirjoittaminen on ollut minulle pitkään tapa jäsentää ajatuksiani ja sukeltaa syvemmälle omiin pohdintoihini. Ehkä kevään edetessä löydän jälleen tilaa myös sille.

Yhteisöllisyys ja toistemme vaikutus – Ajattelu voimavarana

Yksi suurimmista voimavaroistani on itselleni ottama aika opiskeluun ja ajatteluun syventymiseen, myös opiskelujen ulkopuolella. Kirjojen lisäksi nämä hetket antavat minulle mahdollisuuden pysähtyä, oppia ja tarkastella asioita uusista näkökulmista. Erityisesti pidän Esa Saarisen luennoista, joita hän ystävällisesti minulle aina linkkaa, kun uusi luento on saatavilla. Viimeksi kuuntelin hänen uusimman filosofian ja systeemiajattelun luennon: Parhaat tulokset salilla syntyvät salilla.

Tämä ajatus resonoi minussa monella tasolla. Sali voi olla paitsi fyysinen harjoittelupaikka myös vertauskuva oppimiselle, kasvulle ja vuorovaikutukselle – niin luentosalilla kuin elämän muilla areenoilla. Oikeat tulokset syntyvät siellä, missä niitä rakennetaan: arjen pienissä teoissa, päivittäisessä tekemisessä, vuorovaikutuksessa ympärillä olevien ihmisten kanssa. Haluamme kasvaa ja kehittyä, mutta kehitys tapahtuu aina siellä, missä olemme aktiivisesti mukana.

Parhaat tulokset salilla syntyvät...
no, juuri tässä hetkessä!

Suomen naisten jääkiekkojoukkueen yhdeltä valmentajalta on lähtöisin ajatus: "Olemme toistemme ympäristö." Tämä kiteyttää jotain perustavanlaatuista siitä, miten ihmisten välinen vuorovaikutus muovaa meitä. Jokainen meistä vaikuttaa toisiinsa – halusimme sitä tai emme – ja ympäristömme ei ole vain fyysinen tila, vaan myös henkinen ilmapiiri, jonka yhdessä luomme.

Esa Saarinen nosti esiin mielestäni tärkeän näkökulman: myös ympäristö on meidän ympäristömme. Tajusin, kuinka hyvin tämä ajatus kuvastaa myös omaa kokemustani. Minulle tämä tarkoittaa rauhoittavaa läsnäoloa luonnossa. Kun pääsen tuntureille tai metsiin poluille - kävelemään, juoksemaan, samoilemaan tai pyöräilemään - tunnen kuinka ympäristö vaikuttaa minuun aivan yhtä paljon kuin ihmiset. Ympäristö voi tarjota vakautta, rauhaa ja tilan hengittää, aivan kuten oikeat ihmiset ympärillä voivat olla turvallisia tukipilareita.

Miten voisimme tietoisemmin rakentaa vuorovaikutusta, joka luo turvaa, voimaa ja parempaa elämää kaikille? Miten arjen kohtaamiset, keskustelut ja eleet voivat olla niitä pieniä paloja, jotka rakentavat isompaa muutosta – niin itselle kuin muille?

Esa Saarisen Filosofia ja systeemiajattelu -kurssin aloitusluento Parhaat tulokset salilla syntyvät salilla herätti paljon ajatuksia – suosittelen! Katso video alta.

Yhteenvetona

Katsellessani taaksepäin viime kuukausia, huomaan kuinka monia pieniä, mutta merkityksellisiä hetkiä on kertynyt – hetkiä, joissa olen saanut vahvistaa itseäni, nauttia läheisten seurasta ja oppia elämään arjen hektisyyden kanssa tasapainossa. Olen oppinut, että itsestä huolehtiminen ei tarkoita täydellisyyttä, vaan sitä, että kuuntelee kehoaan ja mieltään, ja antaa tilaa niin kiireelle kuin levollekin.

Minä riitän. Teen parhaani ja pystyn kohtaamaan haastavatkin ajat, sillä jokainen hengenveto muistuttaa minua uudesta mahdollisuudesta. Jatkan tätä matkaa avoimin mielin, sydämin ja ajatuksin – tietoisena siitä, että jokainen päivä on mahdollisuus hengittää, pysähtyä ja kasvaa.

Kaksi kuukautta sitten kirjoitin itselleni kirjeen ja odotin vastausta. En ehkä arvannut, mihin kaikkialle ajatteleminen ja ajatukset veisivät – mutta ehkä joskus juuri pysähtyminen tekee sen. Millaisia asioita sinä huomaisit, jos kirjoittaisit itsellesi kirjeen?

Lämpimin terveisin,

Sinä itse

Tampereen taikaa joulukuussa

Tampereen Joulutori: Valojen ja tunnelman juhlaa

Vierailimme ystäväni kanssa Tampereella joulukuun puolivälissä, ja matkamme tuntui kuin suoraan joulusadusta. Lähdimme junalla Oulusta, jossa maa oli musta ja talvi tuntui vielä kaukaiselta haaveelta. Saavuttuamme Tampereelle kaupunki kuitenkin toivotti meidät tervetulleiksi kevyen lumipeitteen alla. Ensimmäisen vuorokauden aikana taivas lahjoitti meille lisää lunta, ja kaupunki muuttui kuin taianomaiseksi joulumaailmaksi. Pohjoisesta saakka piti matkustaa, jotta saisimme kokea todellista joulutunnelmaa ja löytää kadoksissa olleen joulumielen.

Hämeenpuisto talvisessa loistossaan

Majoittuminen ja liikkuminen

Päädyimme jälleen tuttuun ja luotettavaan Scandic Tampere City -hotelliin, joka sijaitsee aivan rautatieaseman vieressä. Keskeinen sijainti teki liikkumisesta helppoa, sillä kaikki kaupungin keskustan tärkeimmät kohteet olivat kävelymatkan päässä. Hotellin lämminhenkinen palvelu ja viihtyisät huoneet loivat mukavan ja kotoisan tunnelman heti saapumisestamme alkaen. Vaikka olenkin majoittunut muissakin Tampereen hotelleissa ja ne ovat olleet hyviä, tällä kertaa sijainti ratkaisi valinnan. Tuttu ja turvallinen vaihtoehto osoittautui jälleen loistavaksi valinnaksi.

Tampereen Joulutori

Ensimmäisenä iltana, illallisen jälkeen, suuntasimme ihastelemaan Tampereen Joulutoria, joka sijaitsee Keskustorilla. Torin perinteiset mökit, tuoksuvat jouluherkut ja käsityöläisten taidonnäytteet loivat idyllisen joulukylän tunnelman. Erityisesti Glögiravintola ja Munkkikahvila houkuttelivat ihmisiä lämpimään syleilyynsä ruuhkaksi asti. Joulutori on avoinna päivittäin klo 11–19, ja sen monipuolinen tarjonta tekee siitä mielestäni Suomen parhaan joulutorin.

Seuraavana päivänä palasimme Joulutorille shoppailemaan ja nauttimaan kunnolla sen tunnelmasta. Tapasimme torilla myös joulupukin, joka hurmasi sekä lapset että aikuiset! Kierroksen jälkeen piipahdimme Ravintola Puistoon, joka sijaitsee lähellä kauniissa Koskipuistossa. Kyseinen paikka on paikka, missä yleensä aina vierailen Tampereella käydessäni. Ravintolan skandinaavinen sisustus ja herkulliset tarjoilut ovat vaikuttavia. Erityisesti heidän maailman paras minttukaakaonsa oli täydellinen lämmike talvisessa säässä.

Joulutorille

Joulupukin kainalossa Tampereen Joulutorilla.

Ravintolaelämykset

Illallispaikaksi valitsimme ensimmäisenä iltana Ravintola Masun, joka tarjoaa aasialaisia makuelämyksiä modernissa ympäristössä. Masu on tunnettu laadukkaista raaka-aineistaan ja innovatiivisista annoksistaan, jotka vievät kielen mennessään. Suosittelen lämpimästi kaikille aasialaisen ruoan ystäville.

Täydellisen herkullinen lämmin parsasalaatti

Ah, täydellinen yhdistelmä: lohta ja tartaria!

Yksinkertaista, mutta niin ylellistä

Toisena iltana nautimme italialaisen keittiön herkkuja Ravintola Pulcinellassa. Ravintolan lämmin tunnelma, erittäin ystävällinen palvelu ja maukkaat annokset tekivät illasta ikimuistoisen. Suosittelen tätä paikkaa kaikille italialaisen ruoan ystäville. Toinen nautti herkullista pastaa ja minä otin katkarapuja tomaattikastikkeessa, ja aterian kruunasi jälkiruoaksi tarjottu virkistävä Limoncello. Ruokakuvat unohtuivat ottaa, sen verran nälkäisiä tuohon aikaan illasta jo oltiin.

Negroni, klassinen aperitiivi, joka herättää ruokahalun

Pizzauuni Pulcinellan sydämessä – autenttista italialaista tunnelmaa.

Kulttuurielämykset

Lauantaina osallistuimme päivänäytökseen Tampereen Työväen Teatterissa, jossa esitettiin Sirkku Peltolan näytelmä Mummun saappaassa soi fox. Esitys oli koskettava ja humoristinen kuvaus suomalaisesta perheestä, ja sen tarina kosketti varmasti jokaista katsojaa. Erityisesti Aimo Räsäsen roolisuoritus isänä nousi mieleenpainuvaksi, mutta myös muiden näyttelijöiden huikeat suoritukset loivat esitykselle kokonaisvaltaista vaikuttavuutta. Näytelmän saama kiitos aitoudestaan ja koskettavuudestaan oli ehdottomasti ansaittua. Esityksen jälkeen kiirehdimme suoraan päivälliselle ja heti sen jälkeen lopulta takaisin juna-asemalle aloittaaksemme kotimatkan.

Tunnelmia lavasteista: Mummun saappaassa soi fox herää eloon

Lisätunnelmaa näytelmästä Mummun saappaassa soi fox voit saada katsomalla oheisen arvosteluvideon YouTube-kanavalta Aina eturivissä:

Yhteenvetona voi todeta, että Tampere osoitti jälleen olevansa Suomen joulukaupunkien kärkikastia. Lumiset kadut, ystävälliset ihmiset ja monipuoliset elämykset tekivät matkasta ikimuistoisen. Joulutorin tunnelmalliset valot, glögin tuoksu ja hymyilevät ihmiset loivat ainutlaatuisen joulun taian, joka jäi lämpimänä mieleen. Suosittelen lämpimästi vierailua Tampereella joulun aikaan kaikille, jotka haluavat kokea aidon joulutunnelman ja löytää ripauksen joulun taikaa.